lauantai 16. helmikuuta 2013

Roskis löytöjä

Katsastelen silloin tällöin kotipihani roskiksia tai roskalavoja. 
Isäni on tuon paheen minuun varmaankin tartuttanut. 
Ensimmäinen roskislöytö jota rakastan yli kaiken on 
kirjoituspöytäni ja sen mukana löytynyt Tapiovaaran Aslak tuoli. 
Ne oli ollut menossa isäni työpaikalta kaatopaikalle joskus 80 luvulla... 

Pöydällä oleva Paavo Tynellin pöytävalaisin on viimeisin löytöni.
Yksi sunnuntai mieheni laittoi viestin, että roskikseen on joku vienyt työkaluja. 
Käy hakee ne, Samalla reissulla löysin kaksi kappaletta näitä Tynellejä. 
Ne oli ihan hirveän rasvan ja pölyn peitossa (ollut jollain tupakoijalla vuosi kausia..), 
mutta hienot niistä tuli kun puhdisti ja vaihtoi johdot.

Seinällä oleva kitara olisi meiltä aikoinaan lentänyt roskiin, koska sen kaula on katkennut,
mutta turhapa sitä oli heittää. Se sai uuden elämän kellona ;)



Minun ensimmäinen roskisreissuni tapahtui synnyinkaupungissani joskus 80-luvulla. 
Kaupungissa oli tapana, että ihmiset keväällä saivat tietyllä viikolla viedä roskiaan 
kadunvarteen ja sitten kaupunki kuorma-autolla kuljettaa ne kaatopaikalle. 
Kerran isäni sanoi mulle, et mennäänkö kattomaan tonne tien varteen yhtä kaappia. 
Kasassa oli keltaiseksi maalattu klaffikaappi johon 
kanteen oli spreimaalilla isosti raapustettu AC/DC :)
Kaapissa oli ihanat kissantassu jalat ja mukavia pikkulaatikoita sisällä. 
Kyllähän tuosta hyvän saisi, kun maalit rapsuttaisi 
ja lakkaisi uudelleen ja onneksi isäni on taitava siinä!
Kaappi kottikärryyn ja verstaalle ja näin siskoni sai hienon kirjoituspöydän.



70-luvun jalkalamppu ja Ilmari Tapiovaaran Fanett tuolit
on löytynyt kotipihan roskiskatoksesta. 
Molemmat tosin on pitänyt entisöidä.
Tuolit oli maalattu paksulla ruskealla maali kerroksella...


Tämä sokerikko on  helmilöytö edellisen kotini pihalla olleelta roskalavalta.
Vettä satoi ja näin ikkunasta kun vastapäisen rapun asukkaat kantoivat läjäpäin mustia jätesäkkejä.
Muutaman tunnin jälkeen sadetakki niskaan ja penkomaan. 
Pussit oli täynnä vanhaa tavaraa ja olin aika innoissani. 
Moni tavara on niistä vuosien varrella saanut uuden omistajan,
 mutta hienoin löytö oli tämä Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelema Emilia sokerikko. 
Kun nostin säkkiä tuntui siellä olevan vain rikkoutunutta posliinia. 
Avasin pussin ja siellä oli monta rikkoutunutta kahvi kuppia, 
mutta keskellä tämä sokerikko oli aivan ehjänä :)

Sitä sanotaan, että toisen romu on toisen aarre ja näin se näytää olevan :)

1 kommentti:

  1. Ihania löytöjä! Ja kiva nähdä vähän miltä kotisi näyttää!

    VastaaPoista